torstai 3. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 3. luukku- Arvonta


3. LUUKKU ~ Arvonta



Koska nyt on se aika vuodesta, kun on siistii olla nolo, laitetaan arvontaan tämä ihana pinkki setti, joka sisältää siis heijastinliivin, hevosen pään muotoisen heijastimen sekä jalkasuojat hevoselle!

Osallistumisaikaa on 22.12.2015 kello 21:00 asti. Julkaisen voittajan 23.12.2015, voittaja arvotaan puoluettomalla arvontakoneella!

Osallistumisohjeet ovat helpot ja menevät seuraavasti;

Kommentoi sähköpostiosoitteesi sekä nimesi tämän postauksen kommentteihin sekä käy joko seuraamassa blogin Instagramia tai liity blogin viralliseksi lukijaksi Google- tililläsi ja olet mukana arvonnassa!

Arpaonnea kaikille!

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 2. luukku- Elämäni hevoset


LUUKKU 2. ~ Elämäni hevoset


Ratsastuskoulu oppilaana olen ratsastanut paljon erilaisia hevosia ja jotkut niistä ovat opettaneet enemmän kuin toiset tai niistä on muuten vaan tullut tärkeämpiä kun muista. Tietysti jokaisella on se oma lempihevonen, mutta se ei välttämättä ole se joka on opettanut paljon. Tai vastaavasti hevonen joka on opettanut paljon, mutta silti listaa katsoessasi kiroat mielessäsi kun joudut taas menemään sillä, "tallin kamalimmalla kopukalla". Mutta eihän mikään hevonen ikinä kamala ole, joistakin ei vain yksinkertaisesti pidä. Joillakin taas se lempihevonen, joka yleensä on se tärkein hevonen ratsastuskoululaiselle, on tallinomistajan kisaratsu, jonka selkään ei ikinä ole päässyt. Oman hevosen omistajat on ihan omaa luokkaansa, mutta välttämättä se oma hevonen ei pääse kaikista tärkeimmäksi listalla, vaan se saattaa olla ratsastuskoulun lihava shetlanninponi jonka selässä oli ihka ensimmäisellä ratsastustunnillansa tai naapurin Matin suomenhevosruuna jota pikkutyttönä sai käydä hoitelemassa.

 Tässä postauksessa kerron itselleni tärkeimmistä ja minua eniten opettaneista hevosista.

 Aloitetaan siitä kenestä ei ole kuvia; Winnie The Pooh eli tutummin Nalle oli jo pitkän iän saavuttanut pieni herrasmies. New forest- rotuinen rautias ponivaari oli melkeinpä jokaisen alkeisratsastajan lempiponi. Nallella ratsastin elämäni ensimmäisen ratsastustunnin ja sen jälkeen ikuinen heppakärpänen puraisikin eikä eroon pääse. Eipä sillä että se haittaisi! Nalle oli sympaatiinen herrasmies joka opetti melkeinpä kaikki Manunkylän uudet heppatytöt ja -pojat ratsastuksen saloihin. Ratsastuskoulu-uransa jälkeen Nalle opetti vielä naapurin Fanny- tytön ratsastuksen maailmaan ja lähti sitten takaisin entiselle omistajalleen viettämään ansaittuja eläkepäiviään. Nykyään Nalle laukkaa jo vihreimmillä laitumilla. Nalle sukupostissa.

Toinen minua ehdottomasti eniten opettaneista poneista on,  new forest- poni Richart Rainbow eli Rikke. Rikkekin on jo päässyt eläkepäiviä viettämään, mutta tuntiponina ollessaan oli koonnut ympärilleen pienen, pientä ponia palvovan joukon ja joudun tunnustaa kuuluvani tähän fanikerhoon. Rikke on ehkä jästipäisin poni millä olen ratsastanut, mutta meillä synkkasi aina hyvin. Kyllähän silloin aloittelevana hoitajana Riken kanssa se pari kertaa karkasi syömään, mutta opin pian tälläiset pienet karkuteille lähtemiset estämään. Ratsastaessa poni joko liikkui, lempiaskellajina pukkilaukka, tai pysyi visusti jalat maahan liimattuna, tai pikemminkin ruuvattuna kun ei sitä millään meinannut saada liikkumaan! Mutta sitten kun Riken sai ymmärtämään että tänään ratsastaja määrää, se osasi vaikka mitä. Ratsastin Rikellä monta vuotta melkein joka viikko, joten aika hyvin pääsin jo poniin jyvälle. Rikke sukupostissa.



Jos tähän väliin jonkun muunkin rotuisia poneja; risteytysponiruuna Moorits tutummin Mortti. Mortti on jonkunsortin risteytysponi (ainakin eestinhevosta ja arabia), korkeudeltaan vain vaivaiset 130 cm mutta eihän se koko ole este. Poni osaa hypätä ja miellyttää kun siltä osaa pyytää. Alkeisratsastajia Mortti kantaa kiltisti selässä, mutta kokeneemmilla ei anna mitään ilmaiseksi, mitä ei pyydä. Mortilla olen startannut ensimmäiset ratsastuskouluoppilaiden mestaruuteni ja jos en itse olisi ollut hukassa oltaisiin voitu pärjätä- poni nimittäin tsemppasi hirveästi!




Sitten ehdottomasti minulle tärkeimpään hevoseen, tai siis poniin ja jälleen kerran yksi new forest- poni lisää. Rocky, oikealta nimeltään Rocky Golden Boy on opettanut minulle ehdottomasti eniten. Se ei tee yhtään mitään mitä siltä ei osaa pyytää ja esteillä saattoi vetää jo puomilla liinat kiinni jos ratsastaja ei ollut hereillä. Oikean ratsastajan kanssa poni on oikea helmi. Meillä synkkasi hyvin ja sain sen pelottavimpienkin erikoisesteitten yli. Rockynkin kanssa starttasin oppilaiden mestaruuksissa, vähän heikommalla menestyksellä mutta seuran ja kaupungin mestaruuksissa saatiin junnujen kouluosuudelta pronssia!  Hoitaessa Rocky söi pikkulapset elävältä ( tai ainakin yritti), eikä sitä oikeastaan kukaan muu kuin minä laittanut karsinassa kuntoon tunnille. Rockyn kanssa meillä tuli yhteisiä vuosia ainakin kolme. Menin ponilla siis lähes joka viikko, joskus muutamankin kerran viikossa ja aina tallilla ollessa hoidin sen. Rocky sukupostissa.



Sunrises Parade, eli Pampula tuli 2014 talvella Manunkylään, omistajansa Sari Puusaaren joukossa. Pampula tekee vaihtelevasti tunteja kokeneilla ratsastajilla ja sainkin sen kerran ratsukseni melkein heti tulonsa jälkeen. Sannan mielestä se olisi ollut minulle hyvä talent- hevonen kun Rocky oli vähän semmoinen mitä se on. Meninkin Pomppiksella parit valmennukset, mutta sitten sen rupesi ontumaan ja lopulta menin valmennukset Rockyllä. Pampulan tullessa kuntoon rupesin taas menemään sillä enemmän, mutta tamma keräsikin itseensä hyväisesti virtaa ja joutui melkeinpä joka tunti ratsastaa gramaanit päässä että se pysyi aisoissa. Ja kun hypätä ei voinut gramaanit päässä piti suuhun tunkea lisää rautaa että poni pysyi käsissä isommilla esteillä, ongelma ei 60-70 korkeudella ollut ongelma, mutta 90 siirtyessä rupesi olemaan hankalaa löytää paikkaa kun hevonen räjähtää käsiin. Pampula opetti minulle siis aivan erityyppiseen ratsastukseen kuin esim Rockyn kanssa, jota sai potkia eteen. Pampula oli herkkä ratsastaa, mutta ei aina halunnut kuunnella ratsastajan ohjeita vaan teki maneesin takanurkasta pukkisarjat ja kiitolaukkaa. Kyllä se siitä rauhoittui hieman ja sitten pystyi ja hyppäämään pikkuhiljaa taas kolmipalalla. Vaikka en Pampulalla kauaa ratsastanut se opetti mulle paljon herkkien ja kuumien hevosten ratsastamisesta. Pampula sukupostissa.

Nyt kun on hevosiin asti päästy niin seuraavaksi pieni silakka, trakhener- ruuna Opaal tuttujen kesken ihan vain Olli. Olli on erittäin herkkä ratsastaa, ja muutenkin vähän heikkohermoinen. Ratsastaessa ei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi jaa tekee vaan sen verran mitä pyytää. Osaa kyllä vaikka ja mitä jos vaan haluaa! Ollilla on hyppääminen lopetettu kokonaan, sillä hevosella ei siihen itsevarmuutta ollut yhtään ja kielteli todella helposti pienemmillekkin esteille, kun ei vain uskaltanut hypätä. Itsekin monet kerrat ruunan selästä alas pyörähdin äkillisen stoppauksen seurauksena. Ollist tuli minulle jo tärkeä monta vuotta sitten kun muksuna oltiin keskiviikkojen kesätunnin paras ryhmä ja saatiin mennä "aikuisten hepoilla" myös. Myöhemmin olen startannut Ollilla heA luokkia prosentit pyörineet 60 molemmin puolin. Herkkä hevonen kaikin puolin, mutta niin ihanan symppis! Olli sukupostissa.



Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä; tällä hetkellä minulle tärkein hevonen tai siis poni- Jerry. Keltaisen ponin nimi on osuvasti Yellow. Jerrystä tarkempia tietoja voitte lukea ylhäältä bannerin alta Yellow- kohdasta. Tässä ponissa on vain jotain, vaikka se välillä on vähän pölkky. Jerry on opettanut minua tässä vuoden aikana ratsastuksesta sellaista, mitä en ole muiden kanssa oppinut sillä se on aivan erityyppinen kun mikään ennen ratsastamistani hevosista, niin vaikea mutta niin helppo kun löytää oikeat nappulat. Ja joka kerta se yllättää, joskus hyvällä ja joskus pahalla. Jerry sukupostissa.



Eka kerta kun menin Jerryllä, vähän on meno muuttunut.. :D






tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 1. luukku- Vuoden parasta aikaa


1. LUUKKU ~ Vuoden parasta aikaa


Tervetuloa blogihistoriani ihka ensimmäiseen joulukalenteriin! Muiden blogeista paljon joulukalentereita lukeneena inspiroiduin itsekin tekemään tälläisen, mikäpä sen parempaa olisikaan kuin odotella joulua ja kirjoitella erikoisempia postauksia kaikkeen liittyen, ja tietysti toivon teiltä kommentteja ja parannus ehdotuksia!

Henkilökohtaisesti minulle joulu on vuoden parasta aikaa, varsinkin jos on kunnolla lunta. Kaikki jouluun liittyvä; kuusi, piparit, glögi, lahjat ja perheen ja sukulaisten kanssa vietetty aika on vaan niin ihanaa ja rentouttavaa. Ja tietysti joulukalentereista tulevat yllärit.

Haluan kumminkin hieman kertoa tämän joulukalenterin sisällöstä, vaikka moni ei niin tee. Tulossa on mm friend tag, arvontaa, menneen kauden muisteluita ja sekä hulvattomia kuvia ja paljon, paljon muuta!

Kaikille hyvää joulun odotusta! :)

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

#21 Friend tag

Nyt pieni paljastus tulevaan eli joulukalenteri avautuu ensimmäinen joulukuuta ja yksi luukuista on friend tag Q&A, jonka teemme Ellan kanssa.

Nyt pyydänkin teitä hyvät lukijat lähettämään kysymyksiä meille. Kysymykset voivat olla ihan mitä vaan, mieluiten tietysti hevosaiheisia tai muuten meidän kaveruuteen liittyviä. Kiitos jo etukäteen!



sunnuntai 8. marraskuuta 2015

#20 Valmennuksia ja itsenäistä ratsastelua

Tämän postauksen piti tulla jo alkuviikosta, mutta ajanpuutteen vuoksi pääsin bloggeriin asti vasta nyt. Viime viikonloppuna olin siis vaihteeksi tallilla koko viikonlopun siis torstaista sunnuntaihin. Tai siis tarkemmin, olin torstain ja perjantain tallilla ja muuten Ronjalla, mutta kävin myös muina päivinä tallilla.


Torstaina tulin jo aikaisin tallille, tai no aikaisin ja aikaisin joskus kolmen aikoihin. Mentiin ennen tunteja Heidin kanssa ratsastamaan, Heidi meni Laten ja mä menin Paronalla, kun Sanna- Mari halusi vähän katsoa kuinka ne liikkuu, että olisiko jo mahdollista laittaa tunneille. Parona oli aika kivan tuntuinen, tokikin vauhtia olisi löytynyt vähän turhankin paljon. Tein P:n kanssa paljon isoja ympyröitä ja vasta-asetuksia sekä siirtymisiä ravin ja laukan sisällä. Lopuksi tein parit vaihdot ja keventelin rennoksi eteen-alas. Kokonaisuudessaan Parona tuntui siis tosi hyvälle ja onkin nyt jo päässyt takaisin tunneille.



Oma tuntini oli vielä normaalisti kuudelta ja meillä oli sellainen puomi/kavaletti tunti. Mun piti mennä Verdillä, mutta kun yksi ratsastaja oli pois niin meninkin Pandalla. Pandalla oli vähän vauhti päällä ja teki pari kertaa jopa puomeille isoja loikkia. Kavaleteille teki vain kerran, kun innarin b-osa oli kauhean pelottava.. Teimme siis aluksi vain normaaleita ravipuomeja, sekä siksakilla että ihan suoralla. Tämä meni ihan hyvin, vaikkakin siksakpuomit olikin vähän jänniä eikä jalat meinannut keritä mukaan. Tehtiin myös laukannostoja kevyestä istunnasta, mikä ei kauhean helppoa ollut Pandan kanssa kun se olisi halunnut mennä vain lujaa. Sain kyllä muutaman ihan kivankin noston tehtyä. Lopuksi tultiin vielä kaksi kertaa "rata". Aloitettiin oikeasta kierroksesta ravissa pohkeenväistöllä keskihalkaisijalle, jossa oli kolme kavalettiä. Kavaleteiltä jatkettiin oikealle laukassa ja diagonaalilla puomi-pysty-pysty-puomi in-and-out- sarja. Suunta vaihtui vasempaan ja päädyssä kaarevalla tiellä puomi-pysty-puomi- innari. Tämän jälkeen nopeasti raviin ja vielä siksak puomit. Rata onnistui Pandan kanssa suurimmilta osin hyvin. Ensimmäisellä kerralla ensimmäinen innari oli kamalan pelottava ja siihen piti tehdä hirveät loikat, toisella kerralla sekin onnistui hyvin. Toisella innarilla ei ollut mitään ongelmaa, mutta sen jälkeen oli vähän hankala saada raviin. Loppuverryttelyssä sain Pandan jo kivasti rentoutumaan niskasta ja vähän pyöreämmälle kaulalle, kun se on aika vaikeaa sen kanssa, kunnon eteen-alas ratsastusta en ees lähtenyt yrittämään vaan pientä rentoutumista niskasta.


Näinhän ne kuului ylittää..
Perjantaina aamutalli meni nopeasti, kun meitä oli kolme tekemässä jonka jälkeen käytiin syömässä aamupalaa. Menin aamupalan jälkeen ratsastamaan Latella. Kävelin aluksi kauan, jonka jälkeen ravissa vaan annoin vähän pitemällä ohjalla liikkua eteen, koska se oli vähän jäykkä. Laukkasinkin pari kierrosta ennekuin rupesin kunnolla työskentelmään. Tein ravissa voltteja ja siirtymisiä ravin sisällä, sekä muutaman pysähdys-peruutus-raviin. Late oli ravissa tosi kivasti kuulolla, enkä lähtenyt tekemään mitään liian vaikeaa. Laukassa tein vain ympyröitä ja annoin sen laukata sitä vauhtia mitä itse halusi, koska kumminkin eteni ihan kiitettävästi mutta ei yrittänyt lähteä mihkään. Loppuraveissa se oli oikeasti hyvä, kun sain ratsastettua eteen-alas ja vauhtikin pysyi vielä laukankin jälkeen aisoissa. Ratsastin perjantaiaamusta myös Gambialla ilman satulaa tosi kevyesti, eli ihan vaan vähän ravia ja laukkaa ja isoja ympyröitä. Gambia meni ihan kivasti vaikka olikin vähän könkkö vieläkin, toki ilman satulaa parempi kun mitä se on ollut satulalla.


Perjantaina illasta oli Kalle Nykäsen estevalmennus, johon osallistuin Jerryllä. Tehtävien tarkkaa kulkua en muista, mutta meillä oli pari pysty diagonaalilla, kaksi okseria pituushalkaisijoilla, ympyrällä pari ristikkoa, keskihalkaisijalla ristikko-pysty linja ja ravipuomit. Jerry oli verkassa aika vahva, mutta kun päästiin hyppämään niin se oli aika hyvä. Pari omaa lähestymisvirhettä tuli, kun jäin joko nyppimään tai puskin vähän kaukaa, mutta poni hyppäsi kyllä kaiken kiltisti. Vaikeinta oli ehdottomasti ympyrällä olleet ristikot, joihin en vaan osunut vaikka kuinka yritin, sekä keskihalkasijalla ollut linja, johon tultiin laukassa sisään vaikka siinä oli puomi edessä, jolloin meni aina ensimmäiselle pääseminen hankalaksi, minä kun en ikinä osaa ratsastaa puomeille hyvää paikkaa.. Valmennus meni kyllä muuten hyvin, ja opin taas uutta, ja tällä kertaa pysyin selässä!


Lauantaina mulla oli Pauliinan valmennus, ja tunnilla olin yksin joten sain kokoajan palautetta ja ohjeita mitä tehdä. Menin tämän "koulu"valmennuksen Unskilla ja keskityttiin hevosen vaikuttamiseen. Mun piti saada Unski reagoimaan nopeasti mahdollisimman pienillä avuilla. Takaisin päin sain sen paremmin, mutta loppua kohden myös lähti kivasti eteenpäin ilman raippaa eikä jalkaakaan tarvinnut kauheasti käyttää. Tehtiin siis samaa harjoitusta sekä ravissa että laukassa, mutta vähän muunnellen. Unski oli ihmeen hyvin jo alusta asti kuulolla, mutta parani kokoajan loppua kohti. Ravissa siis pienensin ensin ravia melkein käyntiin ja siitä sitten suoraan, nopeasti keskiraviin. Unski meinasi monta kertaa ottaa käyntiin astikkin, mutta se ei haitannut sillä se reagoi oikeaan suuntaan. Keskiraviin sain oikeasti aluksi ratsastaa, mutta lopulta sekin tuli enää vain istuntaa käyttäen. Laukassa tehtiin sitten ravi-laukka siirtymisiä, jotka onnistuivat hyvin. Nostossa olisi saanut olla vähän enemmän potkua, mutta laukka lähti heti pyörimään joten se oli hyvä. Laukan jälkeen jatkettiin vielä ravissa samaa kun aluksikin, nyt hakien muotoa eteen-alas ja samalla tehdä ns loppuverryttelyä, mutta sisäistäen siihenkin jonkun tehtävän. Unski oli lopuksi ihan superhyvän tuntuinen.